JoakimRoth

Leikkaukset vai veronkorotukset?

Aivan aluksi on huomautettava, että makrotason vastakkainasettelu leikkausten ja veronkorotusten välillä on turhaa, koska olennaisempi kysymys on se, mistä leikataan tai mistä korotetaan veroja. Huonosti toteutettuna molemmat toimenpiteet ovat turhia tai haitallisia, koska on vaara, että samaa rahaa vain kierrätetään valtion ja yksilön välillä, eikä mitään lisäarvoa synny. Oikein toteutettuna sekä leikkaukset että veronkorotukset voivat kuitenkin toimia valtion talouden tasapainottajina. Ne pitää vain kohdistaa oikeisiin sektoreihin.

 

Veronkorotusten perusongelma on se, että se syö kuluttajien ostovoimaa. Tämä on haitallista taloudelle, koska kulutus on talouskasvun moottori. Veronkorotuksia ei kuitenkaan aina tarvitse kohdistaa tuloveroihin. Sen sijaan lisäverotuksen kohteeksi voidaan asettaa sellaiset kulutustuotteet, joista on kansanterveydellistä haittaa. Tällaisia ovat esimerkiksi tupakka, alkoholi ja makeistuotteet. Näiden tuotteiden lisäverotuksessa on kaksi mahdollista seurausta:

 

1. Kulutus ei vähene hinnannoususta huolimatta, vaan pysyy samana, jolloin valtio saa lisää tuloja

 

2. Kulutus vähenee hinnannousun seurauksena, jolloin valtio saa vähemmän verotuloja, mutta säästää huomattavan summan terveyskustannuksissa

 

Molemmat skenaariot ovat hyviä. Siksi maltillinen veronnosto muun muassa tupakkaan, alkoholiin ja makeistuotteisiin on suhteellisen turvallinen tapa lisätä valtion tuloja.

 

Lyhyellä tähtäimellä myös suurituloisten lisäverottaminen voi olla laskusuhdanteen aikana paikallaan. Taantumassa on tärkeää, että pieni- ja keskituloisten ostovoima säilyy ja kuluttaminen ei taannu. Siksi näiden ryhmien verotusta ei kannata nostaa. Vastaavasti suurituloisten ostovoima ei oleellisesti heikkene, vaikka verotettaisiinkin hieman lisää. On kuitenkin tärkeää, että suurituloisten lisäverotus on väliaikaista eikä pysyvää, koska muuten pääoma alkaa karata ulkomaille.

 

Seuraavassa vielä hieman vähiten huonoja lisäverotuksen kohteita:

 

- Kiinteistöjen lisäverottaminen: tämä on melko turvallista, koska niissä ei ole sitä vaaraa, että verotuksen kohde pakenisi ulkomaille.

 

- Arvonlisäveroa 1 % lisää, ei kuitenkaan yhtään enempää, koska se vaikuttaisi kielteisesti kulutukseen.

 

- Diesel-veron korottaminen viidellä sentillä 0,40 senttiin litralta

 

Leikkaukset olisi hyvä kohdistaa sellaisiin kohteisiin, jotka eivät syö kuluttajien ostovoimaa. Toisin sanoen henkilövähennyksiin ei pitäisi ryhtyä irtisanomisten muodossa. Turhat julkisen sektorin työpaikat voitaisiin häivyttää eläkkeellejäämisen myötä. Tämä on joustavin tapa leikata hallinnollisia menoja. Jos eläkkeelle jäävä julkisen sektorin työntekijä tekee sellaista työtä, mitä ei voi häivyttää (esimerkiksi kirjanpito), voidaan sijoittaa sellaiseen teknologiaan, joka korvaisi kyseisen työpanoksen (jos tämä on mahdollista). Tämä toisi pitkällä aikavälillä huomattavan suuret säästöt.

 

Seuraavassa vielä vähiten huonoja leikkausten kohteita:

 

- Yritystuista voidaan leikata, koska ne harvoin kantavat hedelmää. Yrittäjän asemaa tulisi parantaa muilla keinoin, etenkin byrokratian karsimisella ja kattavaan perustulojärjestelmään siirtymisellä

 

- Suomi voisi ottaa käyttöön eläkekaton, joka asetettaisiin kuitenkin melko korkealle, esimerkiksi 7000 e/kk

 

Vaikka jotkut leikkaukset ja veronkorotukset voivat olla paikallaan, mielestäni tehokkain tapa tuoda piristysruisketta talouteen on elvyttää. Nykytilanteessa tämä ei onnistu valitettavasti muuten kuin velkarahalla. Tässä taloustilanteessa velanotto on kuitenkin pienin paha eri vaihtoehtoja vertaillessa. On muistettava, että toistaiseksi Suomi saa lainaa lähes nollakorolla, mikä on nykymaailmassa harvinaista.

 

Velanotossa on toisaalta se huono puoli, että kiusaus ottaa velkaa yhä uudestaan kasvaa ajan myötä. Velanotto pelkkien juoksevien menojen hoitamiseen on lyhytnäköistä ja vastuutonta politiikkaa. Velkaraha tulisi sen sijaan kanavoida uusiin investointeihin ja työpaikkoihin, jotka nostavat Suomea ylös taantumasta.


Vaikka nykyoloissa velanotto on välttämätöntä, ei sen sitä tarvitse olla tulevaisuudessa. Tulevaisuudessa häämöttävän nousukauden aikana Suomen tulisi pidättäytyä valtion menojen lisäämisestä ja säästää puskurirahaa laskukauden elvytystoimenpiteisiin keynesiläisen periaatteen mukaisesti.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat